KAFKA PUHUTTAA

KAFKA PUHUTTAA

Kokemukset Franz Kafkan teksteistä vaihtelevat ihastuksesta ihmetykseen, vai mitä mieltä olet seuraavista lukiomme kirjoittajien kommenteista? Onko itselläsi samanlaisia kokemuksia Kafkasta? Mikä jäi mietityttämään? Kerro ja kysy, jos olet tutustunut kirjailijan tuotantoon.

Kafkan Oikeusjutun päähenkilön tarinan voi nähdä osana isompaa kokonaisuutta. Se kuvaa yhden ihmisen asemaa ja merkitystä sekä sitä, miten yksi ihminen yrittää onnistua taistelussa muita vastaan. Jo lähtökohtana on se, että ihminen on yksin, avuton ja turvaton. Pelkoa ja pessimismiä kuvataan monin eri tavoin. Ihminen yrittää omilla keinoillaan selvitä suuressa maailmassa. -- Oikeusjutulla tarkoitetaan elämää, joka meillä jokaisella on. Muut ihmiset ovat vallassa ja yrittävät päättää, mitä meidän pitäisi elämällämme tehdä. Kaikki olemme omalla tavallamme syyllisiä ja syyttömiä sekä yritämme miettiä oikeutta omalta kannaltamme. Näin kirjassakin tehdään. -- Kyse on oikeudesta, kunniasta ja selviämisestä. 



Kafkan maailmassa muihin ihmisiin on mahdotonta luottaa. Tuomarit ovat lahjottavissa, ja ihmisistä paljastuu mitä kummallisimpia puolia. -- Oikeusjutun voi tulkita myös pahaksi ahdistavaksi uneksi, joka ei lopukaan heräämiseen. K. on ajettuna nurkkaan muiden ihmisten pilkattavaksi, ja tila nurkassa käy yhä ahtaammaksi. Nykyajan koulukiusatun olo on varmasti samantapainen: kiusattu toivoo kaiken olevan pelkkää unta tai harhaa, mutta kiusaaminen ei lopu, vaan on alistuttava, kestettävä tai päästävä sen yläpuolelle. 



Ihminen on elänyt miljoonia vuosia alkukantaisissa oloissa, mutta muutaman viime tuhannen vuoden aikana meidät on pakotettu muottiimme. Olemme pakottaneet itse itsemme. Osa ihmisistä sopeutuu, osa ei.  -- Josef K. yrittää mahdollisimman hyvin selvitä jutustaan. Hän yrittää voittaa, mutta yksilön resurssit ovat mittaamattoman pienet yhteiskunnan järjestelmien edessä. -- Emme elä Utopiassa - Platonin ihanneyhteiskunnassa. Elämme ihmisten muodostamassa kokonaisuudessa, josta käytetään nimitystä yhteiskunta. Yleensä sanotaan, että kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa, mutta tässä tapauksessa asia on käännettävä ylösalaisin. Paremmin sanottuna yhteiskunnan itseisarvo on ihmisten arvojen summa. 



Pääsin kirjan loppuun, mutta en loppuratkaisuun. Ratkaisua ei ollut; eihän ollut lopullista kysymystäkään. Eihän todelliseen elämäänkään ole loppuratkaisua: jos sellainen löytyy, käy kuitenkin pian ilmi, että se on vain väliaikainen osatotuus. Tämä kirja kannatti lukea! Miten onkaan mahdollista, että vaikka jää tyhjän päälle ja putoaa koko ajan alemmas, on silti korkeammalla, kuin mistä aloitti?