Kaunokirjallisuuden ihania, kutkuttavia, naurettavia, kammottavia, jännittäviä, koskettavia tai raivostuttavia henkilöhahmoja on varmasti moni löytänyt kirjamatkoillaan. Kuka on Sinuun tehnyt lähtemättömän vaikutuksen? Kuka olisi rakkain romaanihenkilösi, kenet haluaisit ystäväksesi, tai kenestä voisi kuka tahansa ottaa mallia?
Näistä tapaamisista ja kohtaamisista voit lukea koulumme oppilaiden tekstien lisäksi myös Rakkaani, romaanihenkilö -esseekokoelmasta (Toim. Artikainen jne.), jossa kerrotaan kirjallisuuden henkilöhahmoista, jotka ovat olleet jollain tavalla lukijoilleen merkityksellisiä.
Kerro mielenkiintoisista kirjallisuuden tuttavuuksistasi ja anna muillekin lukuvinkkejä.
Tähän alkuun katkelma esseekokoelmasta?
Jokaisesta John Steinbeckin kirjan (HIIRIÄ JA IHMISIÄ) hahmosta on löydettävissä inhimillisyyttä: sekä vikoja että hyviä puolia. Kirjan kahdesta päähenkilöstä Lennie on huomattavasti yksinkertaisempi ja naiivimpi, mutta ainakin minusta juuri ne piirteet tekivät hänestä sympaattisen. Lennie tarkoittaa aina hyvää ja luottaa lapsenomaisesti myös muiden ihmisten hyvyyteen. Hänen ongelmansa kuitenkin on, ettei hän pysty kontrolloimaan omia voimiaan, ja niinpä hän satuttaa helposti toisia ihmisiä ja eläimiä, vaikka haluaisikin olla niille hellä. Erityisesti hiiret kuolevat usein Lennien käsiin, ja lukija pystyykin tämän perusteella varsin nopeasti ennakoimaan, mitä kirjan nimellä "Hiiriä ja ihmisiä" tarkoitetaan.
George on miehistä älykkäämpi ja jollakin tavalla myös kovempi. Kirjan tapahtumat osoittavat, että George välittää Lenniestä, mutta ei näytä sitä tälle kovinkaan selkeästi. George yrittää opettaa Lennietä välillä turhankin julmin sanakääntein, mutta lukija voi myös nähdä tämän yrityksenä suojella tätä. Lennie ihailee Georgea yli kaiken, ja miesten suhdetta voisikin kuvata veljelliseksi rakkaudeksi, missä George isoveljenä kurittaa pikkuveli Lennietä, mutta ei anna kenenkään muun tehdä samoin. Jollakin tavalla minulla tuli lukijana parivaljakosta mieleen Disneyn Mikki Hiiri ja Hessu Hopo: Mikki on ehdottomasti "porukan aivot" ja Hessu vähän tyhmempi, mutta avulias seuralainen. --
Hiiriä ja ihmisiä nostaa esille myös pahuuden, ja sen käsittely on minusta teoksen parhaita puolia. Yleensä ihmiset tuomitsevat toisensa nopeasti tekojen perusteella joko hyviksi tai pahoiksi, mutta kirja kyseenalaistaa tätä ajatusta. Ihminen ei välttämättä ole paha, vaikka hänen tekonsa sellaisia olisivatkin. Jokaisen ihmisen takana on aina tarina, joten heitä ei saisi tuomita, jos tuota tarinaa ei tunne. Kenties Steinbeck yrittääkin kirjan avulla saada lukijan ymmärtämään saman kuin Eino Leino runossaan Hymyilevä Apollo: "Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista".
Ilkka Remeksen Aaro Korpi on mielenkiintoinen hahmo. Hän on neuvokas ja älykäs, ja hän osaa suoriutua vaikeistakin tilanteista taitavasti. Nuorten on helppo samaistua häneen, sillä hän on vilkas, normaali utelias suomalaispoika. Hänellä on taito joutua monesti vaikeuksiin, mutta samalla hänellä on taito selviytyä niistä.
Aaro on joutunut esimerkiksi piraattien kaappaamaksi, mukaan USA:n operaatioon, jossa yritettiin huijata muuta maailmaa, ja kansainväliseen vakoojajuttuun, jossa oli pelissä koko maailman rauha. Kaikki näistä alkoi ihan tavallisista jutuista, kuten pikavipistä tai lomareissusta pohjoiseen. Tämä luo Aarosta kiehtovan hahmon. Se saa lukijan kuvittelemaan, että itsellekin voisi tapahtua jotain yhtä jännittävää.
Molièren klassikkoteoksen Saiturin päähenkilö Harpagon muistuttaa paljon Roope Ankkaa. Molemmat ovat äärimmäisen saitoja ja suorastaan vainoharhaisia rahojensa suhteen. Harpagon hautaa rahakirstun puutarhaansa ja saa melkein hermoromahduksen, kun kirstu katoaa. Roope-setä suhtautuu yhtä suojelevasti ensilanttiinsa, ja sen menetys on hänen suurin huolenaiheensa.
Sekä Harpagonille että Roope-sedälle raha on perhettä tärkeämpi. Harpagon on valmis rikkomaan välit poikansa kanssa, kunhan vain saa itselleen rikkaan puolison. Roope-sedän tilanne on hieman helpompi, sillä maailman rikkaimpana ankkana ja yksineläjänä hänellä ei ole samanlaista ristiriitaa perheen ja rahan välillä. Kuitenkin hän on valmis uhraamaan perhesuhteen rahan takia.
Molemmat hahmot kokevat saavansa rahasta täyttymystä, jollaista he eivät voi saada mistään muualta. He ovat jääneet rahan vangeiksi, vaikka eivät itse sitä huomaakaan.